Kaulassa mie kannan hopearistiä joka oon kopio yhestä vanhiimista pohjaisen hauoista löyetyistä rististä. Mutta kristilinen usko ulottuu piemälle, Jeesuksheen ja Palestiinhaan 2000 vuotta sitten, ja sillä oon selvä yhtheyslinja vanhan testamentin aikhaan, monta tuhatta vuotta varhemin. Met olema osa tätä pitkää histoorialista yhtheyttä, uskovaisia jokka tavalhaan piämä toisia käsistä kiini läpi vuosisattoin.
Kristilinen usko löyttyy kaikkialta koko mailmassa. Met seisoma yhtheyessä uskovaisten kans ympäri mailmaa. Rukoilemma samoja rukouksia, vietämä rippiä ja meät kastethaan veelä. Ja vielä tärkeämpi, met uskoma ylösnousemuksheen ja ylösnousemuksen voimhiin. Ympäri mailmaa oon tällä hetkelä valtava yhtheys uskovia ja toivovia ihmisiä, jokka olhaan parhaimilhaan viettämässä pääsiäistä, ja met olema osaa tätä yhtheyttä.
Kristilinen usko yhistää meät luomistyöhön, maahan, merheen ja vaarhoin, eläimhiin, kasvhiin, kalhoin ja linthuin. Sama Jumala oon luonu meät kaikki, josta kerrothaan Raamatun ensimäiselä sivula. Met olema yhistetty, met kuuluma yhtheen. Tosin met unheetamma tämän ushein, siitä huolimatta, ette se oon fundamentaalinen osa meän olemassaoloa. Olema luomus, ja niin met kuuluma yhtheen.
Olema yhtheyksissä ihmishiin, jokka tulhaan meän jälkhiin, jokka synnythään tulevissa sukupolvissa. Het tulhaan vasthaanottamhaan samat sakramentit ko met, het tulhaan rukoilemhaan, elämhään ja raatamhaan niin ko met, ja sie ja mie olema tavalhaan yhtheyksissä heihin. Ja silloin ko met rukoilemma, se voi luua yhtheyksiä heihin. Mie rukoilen lapsenlasten puolesta, joita en ole vielä saanu, minun maan puolesta tulevaisuuessa, rauhan puolesta ja sen puolesta, joka tullee minun jälkhiin.
Kristilinen usko yhistää meät aikhaan, joka tullee ajanlopun jälkhiin. Met uskoma ja toivoma, ette jonaki päivänä Jumalan tahto tapattuu täysin, ette tullee se päivä ko oikeuenmukaisuus ja rakkhaus vallittee ko Jumalan valtakunta tullee. Tullee se päivä, ko epäoikeuenmukaisuus, ahneus ja köyhyys, pahhuus ja välinpitämättömyys loppuu olemasta. Tullee se päivä, ko kuolema oon kuolu. Tämä oon pääsiäisen viesti, ja sie ja mie olema osaa sitä yhtheyttä; tässä ja nyt uskovaisina ja toiveikkhainna, ja sitten joskus – paikala – siinä suuressa yhtheyessä ajanlopun jälkhiin. Oon puolia, joita met emmä ymmärrä tästä yhtheyestä, se oon kuitenki ratkaisevaa, sillä se yhistää meät tämän kaikkein suuriman yhtheyen kans jossa rakkhaus vallittee, eikä mikhään muu. Met voima jo nyt silloin tällöin kokea vilhauksen tästä; ko met polvistumma ja vasthaanotama ripin, ko ihmiset johtaa tietä oikeuenmukaisuuessa ja rakkhauessa ja ko armo ja sovinto tapattuu.
Pääsiäisen tapattumat loi nämät suuret yhtheyet. Se joka tapattui Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta johti siihen, ette ihminen oon sioksissa suurimitten yhtheyksitten kans. Yhtheyet, jokka ylitethään ajan, avaruuen ja paikan, jokka olhaan voimakkhaampia ko pahhuus, kipu ja kuolema, jokka räjättethiin rajat ja loi täysin uuen yhtheyen sinule ja minule.
Hyvvää pääsiäistä!
Stig Lægdene
Nord-Håloglandin pispakunnan pispa